1138664.jpg

SusuPetalin dialoginen joulusaarna puhuttaa. Minäkin olen innostunut kommentoimaan, vaikken ole sen paremmin tapakristitty kuin jouluvouhottajakaan, mistähän se sitten kertoo? Kuvassa on Turun Linnan seimi, mutta voi surkeus, eihän siinä näy Neitsyt Marian eikä Joosefin päätä! Mutta älkää välittäkö siitä että kuvaaja on ollut tumpelo, kiinnittäkää huomionne  tekstiilitaiteilija Pirkko Haapasaaren hienoihin vaatteisiin. Hahmot ovat Barbienukkeja ja ne omistaa Aiju v. Schöneman, joiden ohjeiden perusteella vaatetus on tehty. Minulla on kahtena vuonna ollut kunniatehtävänä käydä pistämässä Jeesuslapsi seimeen.Olen suhtautunut tehtävääni hyvin vakavasti.

Kristityt alkoivat viettää joulua 300-luvulla, sitä ennen oli tietenkin vuoden taitteessa vietetty jos jonkinlaista bakkanaalia ja vietettiin tietysti edelleenkin. Jouluseimen isänä pidetään Fransiscus Assisilaista joka eleli 1200-luvulla. Seimi on ollut vähän niin kuin katolilaisten juttu, meillä luterilaisilla joulukuusi on ajanut saman asian 1500-luvulta lähtien jolloin Lutherin sanottiin metsäkävelyllä yhtäkkiä liikuttuneen kuusen vihreydestä. Hän oli nähnyt siinä jotain elämän symboliikkaa ja halunnut sellaisen kotiinsa. Meille Suomeen joulukuuset tulivat pari sataa vuotta myöhemmin.
Viime vuosikymmenien aikana suomalaiset ovat löytäneet seimenkin äärelle.

Onhan se tietenkin erikoista, että monet tärkeät jouluperinteet tuntuvat liittyvän kristinuskoon, vaikka ihmiset ovat enimmäkseen tapakristittyjä, joilla ei ole kovin syvällistä suhdetta omaan uskontoonsa, eikä ilmeisesti halua suuremmin asiaa ihmetelläkään, kuten Susu saarnassaan tuo esille. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että pinnallinen ja lattea suhde omaan kulttuuriperintöön voi silti jossain tilanteessa osoittautua yllättäväksi voimatekijäksi. Esimerkiksi silloin jos syystä tai toisesta joutuu pois tutusta ympäristöstä, vieraaseen kulttuuriin. Elämän kriisit ovat tietenkin toinen kohta, jossa latteuden alta murtautuu esiin jotain sellaista, josta sitten kuitenkin saa voimaa. Koen silti olevani siinä mielessä Susun kanssa samalla asialla, että soisin ihmisten enemmän miettivän, mikä heidän suhteensa erilaisiin maailmankatsomuksiin oikeastaan on.