torstai, 10. tammikuu 2008
Hähhää, ettepäs päässeet minusta vielä
Kevään ensimmäisenä päivänä
kannan tuolini ulos
ja annan palttua kuolemalle.
Varjot hengittävät kylmää
mutta aurinko sädettää hauraat luuni piinkoviksi.
Nuppineulasilmilläni naulitsen sinut siihen, missä juuri nyt olet.
Minä säälin sinua, sillä kuvittelet olevasi turvassa.
Tulet huomaamaan sen harhaksi.
***
Runotorstai käski runoilla kuvasta