1198854.jpg

Kevään ensimmäisenä päivänä
kannan tuolini ulos
ja annan palttua kuolemalle.
Varjot hengittävät kylmää 
mutta aurinko sädettää hauraat luuni  piinkoviksi.
Nuppineulasilmilläni naulitsen sinut siihen, missä juuri nyt olet.
Minä säälin sinua, sillä kuvittelet olevasi turvassa.
Tulet huomaamaan sen harhaksi.

***


Runotorstai käski runoilla kuvasta