Kaura ja Heidi kiirehtivät kertomaan, että kirjani on esitelty Me Naisissa. Se toki on huomionarvoista tapahtumaköyhässä elämässäni, varsinkin kun lukija on vielä ymmärtänyt kirjani tyylilajin. Mutta taas haukutaan kirjani kantta, eikä siinä mitään, kyllä kirjojen kansia saa arvostella. Minä vaan olen niin tyhmä, etten erota, miksi juuri minun kirjojeni kannet ovat niin epäonnistuneita. Vai onko vain niin, etten kiinnitä huomiota kun muiden kirjojen ulkoasua haukutaan? Minusta monissa muissakin kirjoissa on valittamista, mutta koskaan en kuule niistä pahaa sanaa, mutta auta armias jos joku suvaitsee sanoa minun kirjastani muutaman sanan, niin heti on kannet hampaissa. Yhteishyvässäkin oli pieni esittely jo ennen joulua, siinä ei haukuttu kantta sentään, mutta huomioni kiinnittyi toiseen kummaan juttuun. Arviossa todettiin ettei kirjani kieli töki. Mietin mikä oli saanut arvioitsijan lausumaan tällaisen syvällisyyden? Oliko odotuksena, että kieli tökkii? Jos oli, niin miksi?

No vähäpätöisiä asioitahan nämä. Mutta pistän nyt blogiin muistiin, ennen kuin lähden taas opinteille tuntemattomille.