Shokkitilan mentyä vähitellen ohi aloin rivi riviltä tutkia saamiani verkkotekniikan kurssin etätehtäviä. Googlailin ahkerasti. Aloitin perusasioista. Selvitin itselleni mikä on tagi. Sekin olisi tietenkin pitänyt tietää jo entuudestaan, mutta kun olen tähän asti oikein suojannut itseäni kaikelta tuollaiselta informaatiolta. Kun silmät vuotaen aikani olin tutkinut papereitani ja näpsytellyt erilaisten sivujen lähdekoodeja, minulla yhtäkkiä välähti. Se oli ihmeellistä. Yhtäkkiä minä vain tajusin. Meni vartti ja olin suorittanut verkkotekniikan ensimmäisen etätehtävän.

Se mikä tässä varsinaisesti oli kiinnostavaa, liittyi valtaisaan energiapurkaukseen, jonka oivallus aiheutti. Minusta ihan totta tuntui, että lennän rakettina katon läpi. Onneksi mies oli kotona ja saatoin purkaa hänelle järkytyksen sekaisen riemastukseni ja selostaa juurta jaksaen, miten suunnattomien älyllisten ponnistelujen kautta olin saavuttanut tällaisen merkittävän voiton. 

Huomasin jälleen, että myös hyvät asiat voivat järkyttää, ilo pitäisi saada purkaa, mutta aina ympäriltä ei löydy myötäsukaisia ihmisiä, jotka kestävät ilosta seonneen lähimmäisensä tunteenpurkaukset. Harmi, ettei koiraa enää ole, sen kanssa oli aina hauska vouhottaa. Se tajusi aivan täsmälleen mitä ilo on ja kuinka sitä kuuluu ilmentää.