Tiedättekö että Tyynellä valtamerellä kelluu neljä kertaa Suomen kokoinen muoviroskalautta, joka tappaa vuosittain miljoona merilintua ja 100 000 nisäkästä, ja jolle ei voida mitään, koska se on niin kaukana kaikesta, eikä tavallaan kuulu kenellekään, koska se kuuluu kaikille meille.

On odotettavissa, että jätelautta tuplaa kokonsa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Jätelautta alkoi muodostua jo 1950-luvulla, eli minun syntyessäni se oli jo hyvässä vauhdissa. Ties vaikka siellä kelluisi jokin sellainenkin muoviroska, jonka perheemme heitti Wartburgin ikkunasta, kun viikonloppuisin viiletimme kesämökille auvoisen 60-luvun suloisina viikonloppuina. Silloin me kaikki silmät kirkkaina katsoimme suoraan tulevaisuuteen ja näimme edessä pelkkää jatkuvasti kumuloituvaa hyvinvointia emmekä roskia ollenkaan. 

Vuonna 94 tein ikimuistoisen matkan Tunisiaan. Hotellimme sijaitsi moskeijan vieressä ja vaikka Tunisia oli aika maallistunut maa, moskeijasta kuului säännöllisin väliajoin rukouskutsu, jonka kaihoisa vire käänsi sisuskaluni ympäri. Se oli vain tunne, joka vastusti kaikkea järkeilyä. Tiedän kyllä kaikki fundamentalismin tuottamat ongelmat, aiheesta oli Hesarin Nyt-liitteessäkin aika masentava juttu. Mutta sitä piti sanomani, että Tunsiassa järkytti kaikkialla pyörivät ja lepattavat muoviroskat. Autiomaan läpi pyyhältävän junan ikkunasta sai katsella kuinka värikkäät muovikassit liputtivat uutta aikaa kaktuksen piikkeihin kiinnittyneinä.

Sitä näkyä tuli päiviteltyä jälkeenpäinkin moneen kertaan, mutta silloin en vielä tiennyt jättiläismäisestä jätelautasta, jota merivirrat hyväilevät ja seulovat vuodesta toiseen. Muovijäte murenee, muuttuu levien kasvualustaksi, mutta ei koskaan katoa. Miten kauan vaatii kun lautta peittää alleen koko Tyynen valtameren. Onneksi minä todennäköisesti ole sitä näkemässä.