Siitä lähtien kun isä talutti minut kirjastoon ollessani seitsemänvuotias, olen lukenut romaaneja. Minulla on aina ollut menossa useampi kirja. Olen elänyt tarinoiden kautta ja myöhemmin, kun aloin itse kirjoittaa, elin myös tarinoiden kirjoittamisen kautta. Se tuntui kauhean tärkeältä. 

Mutta nyt viimeisen vuoden aikana lukemisintoni on romahtanut. Yritin lukea uusinta Harry Potteria. Ei kertakaikkiaan. Nyt pitäisi seuraavaan kirjapiiriin lukea Saisiota ja uuvututtaa ajatuskin. Piirissämme on tunnollisia lukijoita ja minua hävettää, kun minulla ei ole koskaan mitään järkevää sanottavaa. Romaanit eivät tällä hetkellä kiinnosta minua ja se on kauheaa. Aikaisemmin olen jo vieraantunut televisiosta. En ymmärrä millä minä oikein saan aikani kulumaan, kun kaikki perinteiset viihdyttämisen muodot ovat menettäneet  merkityksensä. Jotenkin se aika vain kuluu. Ehkä minä sitten vaan syön senkin edestä.

Salla vinkkasi Hömpän helmissä (joka on hunningolla, ainakin mitä minuun tulee), Kalle Isokallion juttuun jossa todetaan, että kustantamot eivät ole hereillä tässä muuttuvassa maailmassa. Kirjakauppojen määrä vähenee, mutta kustantamot eivät tajua, että pitäisi löytää uusia jakelukanavia.  Lyhyt sesonki yhdessä suppean jakelun kanssa on johtanut siihen, että painosmäärät ovat pieniä. Se nostaa kirjojen hintaa ja pienentää niiden menekkiä. Joka johtaa siihen, että painosmäärät pienenevät, jolloin hinta taas nousee. Isokallio on sitä mieltä, että kustantamot ajavat itseään ehdoin tahdoin konkurssiin.

Toisaalta vain joidenkin kirjojen kohtalona on kurjistumiskierre. Jotkut kirjailijat myyvät hyvin. Ehkä kustantamot eivät ole menossa konkurssiin, mutta yhdellä jos toisella kirjailijalla on edessä henkinen ja aineellinen konkurssi. Apurahasysteemit auttavat joitakin, mutta eivät  läheskään kaikkia.

Kansa taapertaa kirjastoihin ja lainaa kirjoja kassikaupalla, mutta kaupasta kirjoja ostetaan vuodessa pari per nenä ja nekin lahjaksi.  

Ehkä kirja tosiaan on muinaisjäännös. Ehkä se ei ole oikein nykyaikaa. Muinaisjäännökset ovat sympaattisia, niitä pitää suojella, niin että en minä sillä sano. Etsin vain tässä syytä sille, miksi olen menettänyt mielenkiintoni romaaneihin. Koska tämähän on kriisinpaikka, jos tätä jatkuu vielä kovin pitkään.