Olen
ahdistunut opiskelujeni vuoksi. Asiaa ei auta, että uudehko Mäkkini,
viime kesänä ostettu, teki tenän. Se on nyt hoidossa jossain ja olen
kadottanut siihen kontaktin.
Kun ihminen sairastuu, häntä yleensä pääsee katsomaan, mutta minun
Mäkkini on karanteenissa, enkä tiedä mitä sille kuuluu. Kukaan muukaan
ei näytä tietävän, muuta kuin että se ei voi hyvin. Se näytti aivan
terveeltä, mutta sitten piti asentaa eräs ohjelma ja silloin piilevä
sairaus paljastui. Nyt olen suruissani ja huolissani. En tiedä tuleeko
Mäkki kuntoon. Takuu on vielä voimassa, mutta pelkään että lopulta syy
vieritetään kuitenkin minun niskoilleni.
Alan itsekin epäillä, että minussa on tietokoneita sotkevaa karmaa,
sillä lukuunottamatta ensimmäistä pc:täni jossa oli vain dos
käyttöjärjestelmä ja Teko tekstinkäsittelyohjelma, kaikista
tietokoneistani on ollut harmia ja ne ovat käyttäytyneet
epäluotettavasti.
Minun henkilökohtainen oppimisjärjestelmänikin reistailee. Meillä on
meneillään kuvankäsittelykurssi. En ole koskaan käyttänyt Photoshoppia,
mutta aloitin pelottomasti. Tehtävänä oli sumplia neljästä kuvasta
yksi. Työskentelin kuin apina, painelin kaikkia mahdollisia
nappeja ja katsoin mitä tapahtuu. Kun tapahtui jotain mitä toivoinkin,
olin ihmeissäni, enkä koskaan osannut toistaa sitä mitä tein. Tällä
tekniikalla tehtävään sai menemään monta tuntia. Kokeneemmat
opiskelutoverit olivat tehneet näitä tehtäviä koulutunneilla taukojen
aikana ja saivat niihin menemään joitakin minuutteja.
Askarreltuani tehtävän kanssa hikeä pyyhkien ja itkua vääntäen, ystävä
kävi tuomassa kuvankäsitteluoppaan ja huomasin, että sepä on kätevä.
Siinä kerrotaan ihan kuvan kanssa mitä milläkin työkalulla voi tehdä.
Sitten muistin opettajankin maininneen, että kannattaa hankkia jokin
opas, tai netistä hakea sivuja joilla kuvankäsittelyä opetaan. Mutta
siis eihän minulla riitä hermo siihen, että etenisin jotenkin
järkevästi näissä asioissa.
maanantai, 14. huhtikuu 2008