Se on hyvä puoli tässä elämässä, että niin paljon kuin puhuvat siitä naisena olemisen vaikeudesta ja naisen vanhentumisesta, niin kyllä se on aika ihanaa tulla vanhaksi. Silloin olennainen rupeaa kirkastumaan. Elämä aukeaa. Se mitä varten täällä ollaan ja mikä on tämä merkitys, ja onko se nyt niin hirveen nuukaa, jos menee niin tai näin, sanoi Miina Äkkijyrkkä Hesarin Kuukausiliitteessä.
 
Minusta on uljasta miten Äkkijyrkkä jaksaa touhuta aina vaan niiden lehmien kanssa.  Tuntuu ettei hänen elämäänsä oikein muuta mahdukaan, mitä nyt tietysti tappelua byrokraattien kanssa. Kirjallisuudesta häntä ei kiinnosta muut kirjat kuin Rilken Hiljainen taiteen sisin, 60 vuotta suomalaista karjanjalostusta ja Raamattu. Jotenkin se on minusta aika ylväs elämäntapa kyllä, mutta minusta ei sellaiseen olisi.

Joskus tuntui, että minullakin oli missio, ei tietenkään yhtä näyttävä ja voimat nielevä kuin Äkkijyrkällä, mutta sellainen pikkuinen päähänpinttymä, jonka parissa sain askarrella. Mutta nyt asiat, joita pidin joskus tärkeinä, ovat haalistuneet. Minusta tuntuu, kuin olisin elänyt unessa ja nyt olisin herännyt. Kaikki näyttää hyvin erilaiselta kuin vielä muutama vuosi sitten. Ihmettelen mitä  oikeastaan olen stressannut ja hössöttänyt monta vuotta. Miksi minä en ole aikaisemmin tajunnut, ettei tämän elämän kanssa ole mitenkään hirveän nuukaa. Menköön niin tai näin, kaikki on pohjimmiltaan hyvin, ihan niin kuin pitääkin.