Kuulin juuri, että kässäristä, jonka lähetin kustantamoon aikoja sitten, tulee näillä näkymin kirja vuonna 2009. Työnimenä on ollut Pappia kyydissä ja olen tuhrannut (kirjoitin ensin turhannut)  sen kanssa iät ja ajat.

Halusin kirjoittaa sarkastisen romaanin evankelisluterilaisesta kirkosta, naispappeuden vastustamisesta, naispappeudesta ja raamatullisesta perhe-elämästä. Voisi sanoa näin, että tehtävä oli haastava ja oikeastaan luulin jo, jälleen kerran tarttuneeni aiheeseen, joka on minulle liian vaikea. Sillä ihan totta. Ketä kiinnostaa evankelisluterilainen kirkko ja sen pappien ongelmat? Miten aiheesta voi kirjoittaa sillä tavalla että kustantaja uskoisi sen kaupallisiin mahdollisuuksiin.

En oikeastaan tiedä miksi asia kiinnostaa minuakaan. Mutta se kiinnostaa ja sillä hyvä. 

Pistin alkuvuodesta kirjailijaminäni naftaliiniin, mutta nyt näyttää siltä, että minun pitää kaivaa se taas esiin ja tuulettaa hetki ja pistää hommiin. On tietenkin pettymys, kun kirja ilmestyy vasta ensi vuonna. Mutta toisaalta on ihanaa, kun ei tarvitse mennä kirjamessuille ensi syksynä.