Sorvasin yhteistyökumppanin kanssa hankehakemusta ja tein sitä varten ansioluetteloni uusiksi. Vanhan ansioluettelon uumenista löytyi sellainen kuin Nousee satakunnan kansa-yhdistys, jonka järjestämässä romaanikilpailuissa sijoituin toiseksi joskus aikojen alussa. Kilpailun taso oli niin huono, ettei ensimmäistä palkintoa jaettu, mikä onnistuneesti vesitti minun toisen sijanikin. Onneksi palkkio oli sentään kohtuullinen, sain 20 000 markkaa ja se tuntui paljolta vuonna 1994. Ajattelin silloin, että Nousee satakunnan kansa on harvinaisen typerä nimi yhdistykselle, mikäli sen tarkoitus ei ollut nostaa maakuntalehden levikkiä. Ja jos oli, nimi ei silti ollut kovin kekseliäs. Luulen, että moni kirjoitustaitoinen henkilö jätti kilpailun väliin nimen vuoksi ja siksi sain tilaisuuteni. Ostin palkintorahoilla television, stereot ja pölyimurin.

Hankehakemusta sorvatessa ajattelin, ettei kukaan enää keksisi perustaa noin tyhmän nimistä yhdistystä, mutta mitä tapahtuikaan. Seuraavaksi nousikin otsikoihin aivan kuin henkäyksenä suoraan satakuntalaisuuden sydänmailta Kehittyvien maakuntien Suomi.

Minä kuvittelisin, että tuollaisen nimen voi keksiä vain täydellinen typerys, jolla ei ole mitään edellytyksiä menestyä tässä yhteiskunnassa, eikä missään tapauksessa rahaa tukea taloudellisesti yhtään ketään. Kuka tarvitsee noin mielikuvituksettomia ihmisiä, jotka keksivät tuollaisia nimiä? Mihin työhön?

En nyt ota kantaa varsinaisesti hauskaan kepulaiseen tapaan hoidella asioita tyyliin, joka tuo elävästi mieleen vanhan kunnon Neuvostoliiton. Enkä ota kantaa siihen, onko kepulla jotain tekemistä ko. yhdistyksen kanssa, vai perustettiinko se vain ihan sattumalta kepun puoluetoimistossa. Minä vaan ihmettelen tuota nimeä. Kehittyvien maakuntien Suomi. Voi hyvä tavaton.