Pohjalainen oli arvioinut Asentoja kirjan. Kriitikko Anssi Lehtimäki luonnehtii teosta hauskaksi, novellit pursuvat suurta huumoria ja osuvia havaintoja seksistä. Minun novellistani todetaan, että se on "elegantti". Ystävällisen arvionsa Lehtimäki päättää kysymykseen:Populaarimusiikki, elokuva ja sarjakuva ovat nykyään laajasti hyväksyttyä viihdettä ja kulttuuria. Milloin on populaarin viihde- ja kaunokirjallisuuden lupa olla sitä?

Jos olisin saanut euron joka kerta kun olen itse eri yhteyksissä esittänyt tuon aivan täsmälleen saman kysymyksen, olisin voinut hankkia itselleni jotain kivaa. Kyllä siitä olisi jonkinmoinen summa kertynyt.
Olen iloinen ja huojentunut, kun joku muukin esittää samoja kysymyksiä, ja huomaan että ellen pidä varaani, vanha kone käynnistyy jälleen ja ryhdyn taas taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Olen itse asiassa juuri näinä päivinä miettinyt väitettä, jonka mukaan ihmiset lukevat romanttista viihdettä, katsovat romanttisia elokuvia, käyvät jääkiekko-otteluissa ym. häppeningeissä koska eivät uskalla kokea omia tunteitaan. Jostain syystä tällainen ajattelu vaikuttaa minuun kuin joku työntäisi kuuman sukkapuikon silmästä aivoihin.

Toisaalta olen itsekin valmis ajattelemaan, että esim. jalkapallo-otteluissa kännissä örveltävät jurrikat eivät ehkä välttämättä ole aivan kontaktissa itsensä kanssa.

Olen joskus itsestäni ajatellut, että hoidan omia tunne-elämän ongelmiani syömällä. Mutta silti kaikki syömiseni ja herkutteluni ei ole tunne-elämäni ongelmien hoitamista. Vaikka minulla ei olisi minkäänlaisia tunne-elämän ongelmia, epäilisin silti syöväni ja jopa herkuttelevani silloin tällöin.

Epäilen myös, että vaikka olisin kuinka kontaktissa tunteisiini ja rohkeasti eläisin niitä läpi jokapäiväisessä elämässäni, haluaisin siitä huolimatta joskus virkistyä viihdyttävän kirjallisuuden tai elokuvan parissa. Jääkiekko-otteluissa minua ei kyllä nähdä, mutta se johtuu jostain ihan muusta syystä kuin siitä, että olen kontaktissa tunteisiini. Minua nyt vain ei sattumoisin muuten kiinnosta.