Mökiltä palatessa luin Hesarista, että 100 naista blogista on tullut kirja ja siitä tehtäneen myös elokuva. Se oli valaiseva hetki, koska yhtäkkiä tajusin, että maailma tosiaan aina vain toimii tällä tavalla. Kun mies tekee projektin siitä, että kaataa sänkyyn naisia, se on kiinnostavaa, se viihdyttää sallitusti, koska toimittajat yms yms kokevat, että tämä on jotain aivan uutta, aivan ihmeellistä, ainutlaatuista, rohkeaa, paljastavaa, maailmoja järisyttävää. Mitäpä siitä, että tällaisen vanhan naispuolisen käävän mielestä kysymyksessä on yksi maailmanhistorian loppuunkalutuimmista aiheista, jota kulttuuri ja populaarikulttuuri on ryöstöviljellyt halki vuosisatojen. 

Mutta eihän se tietenkään ole loppuunkaluttu aihe, koska jatkuvalla syötöllä syntyy uusia ihmisiä, jotka aikanaan tulevat puberteettiin ja kiinnostuvat seksistä. Heille tällainen idea tulee uutena, varsinkin kun koulu yhä kehnommin kykenee huolehtimaan yleissivistystehtävästään. Muistan jonkun elokuvatuottajan todenneen, että elokuvat tehdään nykyään n. 12 vuotiaille pojille. Tähän voisi lisätä, että pojille tai miehille joiden henkinen ikä on 12 vuotta.

Tässä tulee taas sellainen levoton olo, että missä ovat viisikymppiset akat. Heitä on aika paljon, minullakin epäsosiaalisella ihmisellä on 50 vuotiskemuja melkein joka viikko kun puoli maailmaa tuntuu täyttävän tänä vuonna 50. Milloin he nousevat ja alkavat vaatia, että pitää ilmestyä enemmän kirjoja ja elokuvia, jotka tehdään viisikymppisille naisille? Mutta ehkä he eivät sitten kaipaa enempää kirjoja ja elokuvia? Niin juu, eivät tietenkään kaipaa koska heillä on liian kiire pitää koossa tätä yhteiskuntaa.