Haluan kesän jo vedellessä viimeisiään vielä mainostaa Suomen ehkä parasta kalaravintolaa, joka löytyy Reposaarelta.

Olen hiukan huolissani sen puolesta, toivottavasti aiheetta. Nyt  vain on niin, että Reposaari on kovasti muuttunut viime vuosina, oli ne loma-asuntomessutkin kelluvine huviloineen. Sinne on tullut myös virtaviivainen uusi kalaravintola, jonka toistaiseksi olen kiertänyt kaukaa, ihan vain periaatteen vuoksi. En minä suorastaan vastusta Reposaaren muuttumista, koska onhan se ollut aika unohdettu kolkka. Mutta toisaalta sen viehätys on ollut juuri siinä, että se on niin unohdettu kolkka ja minä olen voinut käydä siellä toteamassa, että tämän muuttuvan ja myllertyvän maailman keskellä on jotain muuttumatonta, nimittäin Reposaari.

Mutta nythän se ei sitten enää pidä ihan paikkaansa, ja kaikkeen muutokseen liittyy myös murhetta koska uuden tullessa katoaa väkisin jotain siitä, mikä oli vanhaa. Jos on ollut kiintynyt entiseen, niin uusi uljas Reposaari ei ole pelkästään riemun aihe.


1788144.jpg



Ravintola ei koreile trendikkäillä ulkomainoksilla, mutta sen ei kannata antaa hämätä, koska mistään ei saa niin hyviä silakoita kuin täältä.

1788172.jpg


Erityisesti ravintolan tomaattisilakat ovat olleet niin suuresti suosiossani, että olen opetellut tekemään niitä myös itse.

Se tapahtuu näin: Ota puolisen kiloa silakkafileitä (ja kyllä, jos olet perfektionisti ruuan suhteen, fileet kannattaa tehdä itse) kääri ne rullalle niin että lihapuoli jää pintaan ja lado voideltuun uunivuokaan. Pippuroi ja ripottele suolaa. Silppua sipuli ja ripottele se tasaisesti rullien päälle. Ota noin desilitra tomaattipyrettä, mausta se etikalla (ehkä ruokalusikallinen, itse vain lurautan) ja reippaasti (runsas ruokalusikallinen) sokeria ja sitten öljyä ehkä puoli desiä. Sitten levität mössön silakoiden ylle. Annos uuniin hautumaan n. 175 asteessa ja saavat olla siellä hyvinkin tunnin. Itse tykkään siitä kun tomaattipyre alkaa tummua. En tiedä mitä ravintolan kokki mahtaisi tuumia tästä minun reseptistäni, mutta tätä kun noudattaa, tuloksena on silakoita jotka ovat ainakin melkein yhtä hyviä kuin Reposaarella. Tarjolla olleet anjosvissilakat veivät nekin kielen mennessään ja päätin että niitäkin pitää kyllä kokeilla. Poistuinkin ravintolasta vakain aikein ryhtyä tästä lähin syömään entistä säännöllisemmin silakkaa. Ehkä jopa suolaan itselleni talveksi tiinullisen silakkaa jos mies jää vuorotteluvapaalle, niin kuin suunnitelma on, perheen tulotaso romahtaa.

1788191.jpg

Silakkaruokien ahmimisen jälkeen kannattaa käveleskellä meren rannalla maisemia ihaillen. Itse tykkään, että nykyajan tyylimyllyt ovat ihan yhtä kauniita ja tunnelmallisia kuin entisajankin tuulimyllyt, mutta taidan olla mielipiteineni vähemmistössä.