Terveisiä Pietarista. Alunperin piti lähteä Moskovaan, mutta rahat loppuivat kesken. Edellisestä käynnistä on hujahtanut jotakuinkin 27 vuotta. Niistä ajoista moni asia oli muuttunut, mutta moni asia oli myös ennallaan, kuten sokeripalat.
Syntymäpäivääni juhlistin Nevan risteilyllä katsellen Pietarin nostosiltoja. Valitettavasti ajatus oli lumoavampi kuin käytännön toteutus. Muuten kaikki oli hienoa, mutta taustamusiikkina oli infernaalinen jumputus suoraan helvetin esikartanoista, eivätkä kai ne Pietarissa niin kovin kaukana olleetkaan.
Syöminen oli keskeisessä roolissa ja minusta oli kiinnostavaa, että lättyannokseen kuului oikein reilun kokoinen voinappi.
Matkan merkittävin nähtävyys oli kissa, joka synnytti eräässä kirkossa Pyhän Jumalan Äidin ikonin juurella. Valitettavasti minulla ei esittää siitä kuvaa, olin niin ällikällä lyöty sen vuoksi. Olen vieläkin.
***
Turun sanomiin kirjoittamani kolumni oli lehdessä eilen.
lauantai, 6. syyskuu 2008