Teologinen neuvonantajani Kari Kuula kertoo nettisivuillaan perustaneensa varaston Citymarkettiin. Toisin sanoen, että kaikkea kiinnostavaa rojua ei ole pakko ostaa ja raahata kotiin, vaan sen voi varastoida kaupan hyllylle ja käydä sitä siellä ihailemassa. Se on järkevää, koska tavarat näyttävät niin paljon paremmilta kaupan hyllyillä. Ne eivät siellä jostain syystä kerää pölyäkään samalla tavalla kuin tavarat kotona.

Minulla on ollut jo vuosikausia sama periaate, tosin oma periaatteeni on syntynyt välttämättömyyden pakosta. Jos alkaisin ostella enemmän tavaroita, olisi pakko ryhtyä hankkimaan enemmän rahaa ja sehän ei tässä ammatissa ole ihan yksinkertaista. Olen siis säätänyt kulutukseni tulojeni tasolle, mikä minua ei kyllä yhtään rassaa. En tunne edes suurta tarvetta käydä kaupoissa hipelöimässä niihin varastoimiani esineitä. Minulla ei ole suuria kulutustarpeita. En ole koskaan uskonut kuluttamisen tuottavan minulle onnea ja kauneutta.

Mistä tulikin mieleen, että eilen bussimatkalla luin naistenlehteä ja siinä kauniit naiset kertoivat, kuinka paljon he pistävät kuukaudessa rahaa kauneuteensa. Viisikymppinen meikkitaiteilija pisti palamaan 200 euroa kuukaudessa. Parille muulle 100 euroa kuukaudessa oli aivan normaali summa. Idols-juontaja kertoi kuluttavansa kauneuteensa vain 10 euroa kuukaudessa, mutta hän onkin vielä nuori.

Ihmiset elävät erilaisissa maailmoissa, se täytyy sanoa. Mutta niin on ollut aina. Entisaikoina tavallinen rahvas eli aikalailla eri todellisuudessa kuin heitä hallinnoiva aatelisto. Enpä minäkään kovin paljon yhteistä löydä 200 euroa kauneuteensa upottavan meikkitaiteilijan kanssa. Omasta ammatistani aika useinkin mietin, että miten onkin niin turhanpäiväisen asian kanssa tullut askarreltua puolet elämästään. Että miksi sitä ei tullut koskaan valmistuttua ammattiin, josta olisi ihmisille jotain hyötyä. Mutta täytyy sanoa, että meikkitaiteilija mielestäni vasta tyhjänpäiväinen taiteilija onkin. Mutta kaikkia meittiä tarvitaan, sanoi kai joku Väinö Linnan hahmoistakin. Niin, ehkä tyhjänpäiväisyydestä voinkin löytää jonkin yhdistävän linkin meikkitaiteilijaan. Pitäisiköhän seuraavaan kirjaan pistää päähenkilöksi meikkitaiteilija.