Huomasin, että nettikirjakaupoissa jo myydään kirjaa, joka ei ole vielä valmis.

Minä aina vähän yllätyn nähdessäni millainen kirja  käsikirjoituksestani on tällä kertaa pykätty. Mietin miksi kirjoitan tuollaisia juttuja. Miksi minä en kirjoita jollakin muulla tavalla. Miksi en ole vakavampi. Miksi en ole syvällisempi. Miksi en ole taiteellisempi. Miksi en kirjoita henkisiä järkäleitä. Välillä sitä kuuntelee juttuja ihmisistä joilla on kutsumus ja monilla kirjailijoillakin on kutsumus. Luulen aina että minullakin on kutsumus, mutta sitten kun joku kirja tulee valmiiksi asti, niin minä en oikein tunnista siitä omaa kutsumustani. Siksi kai minä aina öisin näen niitä unia joissa yritetään päästä eteenpäin, mutta jalat painavat miljoona kiloa. Yritän kiskoa itseäni eteenpäin käsin, mutta ihmiset pyyhältävät ohitseni oikealta ja vasemmalta. Minulla on kauhea kiire, mutta sen sijaan että pääsisin etenemään minä valunkin takaisin päin ja siellä takana minua odottaa jokin pelottava asia, jokin sellainen asia, mitä olen yrittänyt henkihieverissä paeta. Sellaisen unen minä näin viime yönäkin. Ja edellisenä yönä. Ja kymmeninä öinä aikaisemmin. Sinänsä minusta ihan vekkulin näköinen tuo kansi, mutta arvaan että kyllä sekin taas jossain haukutaan.