Kun joku teos muodostuu sellaiseksi, että kaikki ylistävät sitä, minua alkaa aina kiinnostaa, mikä teoksesta tekee niin suositun. Tämä on ehkä jokin luonnehäiriö. Ei siis tule yhtään sellainen olo, että minäkin haluan lukea tuon mainion kirjan ja liittyä yhteisöön joka kehuu kirjaa, vaan olen heti haistavinani käryä. Sofi Oksasen Puhdistus on tällainen kirja. Eräs vironvenäläinen kieltenopettaja kysyi minulta olenko lukenut Puhdistuksen. Hän oli saanut sen lahjaksi. Hän piti kirjaa mielenkiintoisena ja sanoi sitten alakuloisesti hymyillen: Sen minä kyllä huomasin, että Oksanen vihaa palavasti venäläisiä.

Olen huomannut suomalaisille rakkaan ryssävihan nostaneen päätään. Johtuu arvatenkin siitä, että Suomeen on muuttanut paljon venäläisiä, eikä kulttuurien välinen rinnakkaiselo ole aina helppoa.

En tiedä miten keskeinen osa Puhdistusta on viha venäläisiä kohtaan, pitäisi ehkä lukea kirja. En sano, etteikö saisi kirjoittaa kirjoja, joissa ilmenee viha ja kiukku venäläisiä kohtaan. Mietin ainoastaan, onko tässä venäläisvihassa yksi niistä syistä (taiteellisten ansioiden lisäksi) jotka tekevät kirjasta Suomessa paitsi arvostelumenestyksen, myös myyntimenestyksen.