Istun tuolilla.

Kun lähden, en ota tuolia mukaan.

Lopulta kaikki jää tänne

ja vain pimeä aine ottaa minut vastaan.

Me luulemme tietävämme maailmankaikkeudesta kaiken

mutta mitä on pimeä energia?

Entä jos se onkin valoa

jota ihminen ei voi kestää.

Runotorstain haaste: Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva
elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme
välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme
emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

 

Selitystä. En oikeastaan ymmärtänyt, mitä tuossa haastetekstissä sanotaan. Ehkä sitä ei kuulukaan ymmärtää.