Taas on yksi käsikirjoitus tullut siinä mielessä valmiiksi, että siitä on tulossa syksyksi kirja, ellei mitään epämiellyttävää yllätystä tule. Tätä käsikirjoitusta tehdessä  olen lopullisesti taipunut ajatukseen, että tyylilajini on jonkinlainen huumori. En rohkene kutsua itseäni suorastaan humoristiksi, mutta ellen erityisesti yritä välttää, teksteihini tulee aina tietty koominen sävy. 

Koska olen totinen ja vakava ihminen, joka päivät päästään miettii elämän tarkoitusta ja ihmisen kosmista matkaa ja maailman kärsimyksiä, on ollut jotenkin tuskallista tajuta, etten ilmeisesti koskaan tule kirjoittamaan julkaisukelpoista totista ja vakavaa romaania. Niitä toki on keskeneräisenä niin monta olemassa, että kohta tukkivat tämänkin tietokoneeni tiedostot, mutta mitään valmista niistä tuskin koskaan tulee. Ja minä niin kovasti haluaisin sanoa jotain painavaa ja ohittamatonta ja viiltävää tästä maailman menosta.

Tämän käsikirjoituksen nimi on Miehen tuoksu, ja se sijoittuu Turun linnaan. Siinä pohdiskellaan miten kateus ilmenee sekä henkilökohtaisessa elämässä, että organisaatioiden tasolla. Tärkeässa roolissa ovat mm. keskiaikainen kirkkotaide, vuotavat vesijohdot ja miesten tuoksut. Ehkä tämä on jonkinlainen kevyt satiiri, joka päättyy onnellisesti, koska tuntuu olevan minun erityinen kutsumukseni uskoa onnellisiin loppuihin. 

Tämän käsikirjoituksen valmistuminen on minulle suuri asia, koska sen kirjoittaminen oli niin vaikeaa. Minulla on ollut palikat vähän hukassa viimeisen vuoden aikana. Olen koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän masentunut ja tottunut tekemään asioita sen tuoman synkkyyden voimalla. Mutta viime keväänä minä menetin masennukseni, eikä se ole vielä tullut takaisin. Elämä sellaisena kuin olin oppinut sen tuntemaan, katosi, ja vei aikansa rakentaa uudenlaista elämäntapaa tilalle. Jossain välissä mietin, pitääkö minun lopettaa kirjoittaminen ja ryhtyä tekemään jotain muuta. Nyt tuntuu mukavalta, että ainakin jonkun mielestä olen kirjoittanut hauskan kässärin. Sen vuoksi koen voivani jatkaa tässä ammatissa ainakin vielä jonkin aikaa.