Minulta hurahti nuori aikuisuus ohi niin, etten juurikaan käynyt äänestämässä. Viime vuosina olen kuitenkin äänestänyt tunnollisesti kaikissa vaaleissa, myös kirkollisissa, lähinnä koska vaiva on kuitenkin suhteellisen pieni.

Lähes kaikki tuntemani ihmiset valittavat ettei mikään puolue tunnu omalta, enkä minä ole mikään poikkeus. Tietyt puolueet ovat olleet aina pois laskuista: Kokoomus, Kristilliset ja Keskusta nyt ainakin. Niin ja Perussuomalaiset, tai mitä ne nyt ovatkaan. Myöskään ruotsinkielisille en ole halunnut ääntäni antaa, vaikka rakastankin Strömsötä.

Mutta jäljelle jääneet vaihtoehdot eivät ole olleet kovin houkuttelevia nekään. Olen enimmäkseen antanut ääneni Vihreille.  Mutta kenelle siellä.  En usko, että ehdokkaani on koskaan päässyt läpi. 

Yhtenä päivänä kaupungilla huomasin pankin ikkunassa Liisa Sulkakosken vaalimainoksen, hän on turkulainen lääkäri ja homeopaatti ja tyrkyllä Vihreiden edustajana. Muistin miten kävin hänen luonaan hakemassa lääkärintodistusta ajokorttia varten joskus kaksikymmentä vuotta sitten. Hän näytti maatalon emännältä joka oli repäisty vastaanotolle kesken navettahommien. Hän oli hyväntuulinen, katsoi minua silmiin ja kysyi, voisiko hän auttaa minua jotenkin muutenkin. Minä aloin heti valittaa hänelle, että olen koko ikäni ollut lihava ja onneton, mitä minun pitäisi tehdä? Hän alkoi nauraa ja sanoi, että sinähän olet täydellisen normaali nuori, terve nainen. Jos joku tyhmä tyyppi on joskus puhunut sinulle jotain paskaa, älä pilaa elämääsi sellaisen asian vuoksi, sinussa ei ole kerta kaikkiaan mitään vikaa.

No hän ei saanut minua uskomaan, ettei minussa olisi mitään vikaa, mutta hänen kommenttinsa syöpyi mieleeni ja on ollut jonkinlaisena pienenä voimanlähteenä elämän eri koettelemuksissa. Vilkaisin eri vaalikoineista, että mitä mieltä Sulkakoski on asioista ja kun niistä ei löytynyt mitään kerta kaikkisen järkyttävää, niin päätin antaa ääneni hänelle. Olen täysin tietoinen siitä, että paljastan tässä oman typeryyteni ja pinnallisuuteni. Äänestäminen ei perustu mihinkään syvälliseen yhteiskunnallisfilosofiseen analyysiin eikä realistiseen käsitykseen Suomen taloudellisesta tilasta, mutta hei, minä olen hömppäkirjailija, mitä muutakaan minulta voi odottaa?